Kirjoittajalta Seurakunta Page 2 of 7

Hämeenlinnan pääkirkko

Karjalaiset kesäjuhlat ja palvelukset kirkossa

Karjalaisten kesäjuhlia vietetään Hämeenlinnassa 14.-16.6.2019
Karjalaiset kesäjuhlat® alkavat perjantaina 14.6. Hämeen linnassa pidettävällä seminaarilla jatkuen illalla yhteislaulutilaisuudella sekä keskikaupungilla vietettävällä klubi-illalla.

Lauantaina 15.6. aukeaa karjalainen tori Hämeenlinnan urheilupuistossa vierekkäin sijaitsevilla Elenia Areenalla ja Säästöpankki Areenalla. Halleihin sijoittuvat sekä torimyyjät että pitäjien edustajat ja lisäksi muun muassa Kyyrölän savenvalajat ja muut käsityöläiset ovat esittämässä työnäytöksiään.

Lauantaina on urheilupuiston alueella myös lasten omaa ohjelmaa, piirakkakilpailu, kyykkäkisa, muut urheilutapahtumat sekä kesäjuhlien avajaiset.

Kello 17 on ehtoopalvelus Hämeenlinnan ortodoksisessa Ahveniston kirkossa (Ahvenistontie 20).

Sunnuntai 16.6. alkaa Hämeenlinnan ortodoksisessa kirkossa (Erottajakatu 2) klo 9 jumalanpalveluksella. Palveluksen toimittaa Arkkipiispa Leo.

Karjalainen tori avautuu myös sunnuntaina urheilupuistossa, jonne perinteinen lippukulkue johdattaa keskipäivällä väen päiväjuhlan viettoon.

Kyllikki Suden lasityönäyttely

Kyllikki Suden lasimosaiikkitöiden näyttely on avoinna seurakuntakodilla Hämeenlinnassa (Matti Alangon katu 11). Näyttely on avoinna viraston aukiloaikoina

ke klo 14-16.30
pe klo 9.30 -12.

Näyttely on poikkeuksellisesti avoinna Karjalaisten kesäjuhlien aikaan 14.6. pe klo 9.30-16.

Akatistos Pyhittäjä Johannes Valamolaiselle

Ahveniston kirkossa toimitetaan akatistos Pyhittäjä Johannes Valamolaiselle keskiviikkona 5.6. klo 17.

Ivan Aleksejevitš Aleksejev eli skeemaigumeni Johannes (1873‒1958) syntyi Venäjällä Tverin läänissä Gubkan kylässä työteliääseen ja hartaaseen kotiin. Iljinskojen kylässä sijaitsevasta Jumalanäidin Ennusmerkki-ikonin kirkosta tuli hänelle tärkeä johdattaja uskon maailmaan. Vartuttuaan Ivan työskenteli Pietarissa veljensä kapakassa. Kilvoitteluelämään hän tutustui pyhälle Nil Stolobnojelaiselle pyhitetyssä luostarissa ja Valamon luostarisaarella. Valamoon Ivan asettui vuonna 1901. Kesäkuussa 1910 hänet vihittiin munkiksi nimellä Iakinf (Jalokivi). Vuonna 1918 luostarin yhteys Venäjään katkesi. Vuonna 1921 Iakinf määrättiin Petsamon luostarin johtajaksi ja vihittiin papiksi. Tehtävä osoittautui vaikeaksi, ja Iakinf oli vähällä vaipua epätoivoon. Lopulta hän tunnusti Jumalalle heikkoutensa ja voimattomuutensa ja taistelu laantui. Vuonna 1932 isä Iakinf sai palata rakkaalle Valamon saarelle, missä hänet vihittiin suureen skeemaan nimellä Johannes. Hän asettui yksinäiseen Johannes Kastajan skiittaan ja uppoutui kilvoittelijaisien opetuksiin. Sodan sytyttyä veljestö asettui Heinävedelle, jonne Kristuksen kirkastumisen luostari siirtyi. Johanneksesta tuli luostarin rippi-isä ja lukuisten ihmisten ohjaajavanhus. Hänen kauttaan tapahtui ihmeitä, ja hän tunsi asioita kertomattakin. Johanneksen kirjeitä on julkaistu monilla eri kielillä.

Syksyllä 2018 Konstantinopolin patriarkaatti hyväksyi Suomen ortodoksisen kirkon piispainkokouksen aloitteen Johanneksenliittämisestä pyhien joukkoon.Pyhittäjä Johannes Valamolainen kuoli rauhallisesti omassa keljassaan vuonna 1958. Muistopäivää vietetään kuolinpäivän mukaan kesäkuun 5. päivänä.

Lähde: ort.fi

Helsingin seurakunnan kirkkoherra vieraana

Helsingin ortodoksisen seurakunnan kirkkoherra, rovasti Markku Salminen, vierailee seurakunnassa sunnuntaina 19.5.

Sunnuntaina klo 10 kirkossa alkavan liturgian jälkeen on seurakuntakodilla (Matti Alangon katu 11 A) kirkkokahvit, jonka yhteydessä kirkkoherran toimen hoitaja Jonas Bergenstad ja kirkkoherra Markku Salminen esittelevät seurakuntauudistuksen nykytilannetta ja luodaan katsetta tulevaisuuteen. Samalla voimme yhdessä keskustella tulevaisuuden näkymistä sekä uudistuksen vaikutuksista Hämeenlinnan seurakuntaan.

Kaikki ovat lämpimästi tervetulleita!

Diakonia-aamiaista taas tarjolla

Perjantaina 3.5. klo 8.00-10.00 seurakuntakodilla (Matti Alangon katu 11 A) on tarjolla maistuvaista aamiaista. Tarjolla on mm. puuroa, munakasta, kahvia, teetä, leipää ja leikkeleitä.

Tervetuloa!

Hämeenlinnan pääkirkko

Toimitukset 13.4.2019 lähtien pääkirkossa

Hämeenlinnan seurakunnan toimitukset siirtyvät seurakuntakodista Matti Alangon kadulta takaisin pääkirkkoon (Erottajakatu 2) 13.4.2019 lähtien.

Kirkon ensivaiheen korjaukset (mm. kirkkosalin ja kellarin välisten ilmavuotojen tiivistys ja kirkkosalin seinien pesu)  tehtiin ennen Suurta Viikkoa, jotta pääsiäisen ajan palvelukset päästään toimittamaan pääkirkossa.

Kiinteistölautakunta tekee yhdessä kirkon kiinteistöpäällikön kanssa suunnitelmia korjausten toteuttamiseksi. Pääkirkon remontoinnista päättää kirkkovaltuusto toukokuun kokouksessa.

Hämeenlinnan pääkirkko Erottajakatu 2

Seurakuntauudistus etenee piispan uudella esityksellä

Kirkollishallitus päätti kokouksessaan 9.4. edelleen jatkaa valmistelua kolmen seurakunnan muodostamisesta Helsingin hiippakuntaan aikaisempaa ehdotusta osittain muuttaen. Aikataulun osalta päätettiin, että muutokset tulevat voimaan 1.1.2021 kaikkien seurakuntien osalta.

Hiippakunnan itäiseen seurakuntaan kuuluisivat nykyiset Lappeenrannan, Kotkan ja Haminan seurakunnat. Ehdotettu itäinen seurakunta on taloudellisesti ja toiminnallisesti eheä kokonaisuus, jolla on mahdollisuus vastata tulevaisuuden haasteisiin ja vaatimuksiin. Seurakunta muodostaa väestöllisesti ja taloudellisesti ortodoksisen kirkon elinvoimaisen osan omalla alueellaan ja vastaa niitä tavoitteita, jotka seurakuntauudistukselle on asetettu.

Lappeenrannan ja Kotkan seurakunnat tukevat uudistusta ja ovat valmiita uuden seurakunnan perustamiseen. Haminan seurakunta suhtautuu kielteisesti yhdistymiseen Lappeenrannan seurakunnan kanssa, mutta olisi valmis yhdistymiseen Kotkan kanssa. Hamina yksin ei ole seurakuntauudistuksen tavoitteiden mukainen kokonaisuus eikä tulisi selviytymään tulevaisuudessa yksin taloudellisista ja toiminnallisista syistä johtuen.

Helsingin seurakuntaan kuuluisivat nykyiset Helsingin, Lahden ja Hämeenlinnan seurakunnat. Lahden seurakunta on ehdottanut vapaaehtoista liittymistä Helsingin seurakuntaan ja Hämeenlinnan seurakunta vaihtoehtoista liittymistä Tampereen seurakuntaan. Hämeenlinnan seurakunnan ehdotus tarkoittaisi siirtymistä Oulun hiippakuntaan. Hiippakuntarajojen muuttaminen ei kuulu kirkollishallituksen toimivaltaan eikä ole muutoinkaan tarkoituksenmukaista ryhtyä toteuttamaan seurakuntien yhdistymistä vuonna 2018 päätettyjen hiippakuntarajojen yli. Hämeenlinnan seurakunta ei yksinään täytä seurakuntauudistuksen taloudellisia ja toiminnallisia tavoitteita, joten sen yhdistyminen yhdessä Lahden seurakunnan kanssa Helsingin seurakuntaan on seurakuntauudistuksen tavoitteiden kannalta oikea ratkaisu. Lahden seurakunta on itse esittänyt vapaaehtoista liittymistä Helsingin seurakuntaan.

Kolmantena seurakuntana jatkaisi nykyinen Turun seurakunta. Lahden ja Hämeenlinnan seurakunnat eivät näe mahdollisuutta yhdistyä Turun seurakunnan kanssa. Molemmat perustelevat kantaansa mm. maantieteellisillä seikoilla ja pitävät ehdotettua seurakuntaa toiminnallisesti mahdottomana erityisesti siksi, että Turun seurakunta vastustaa kaikin keinoin yhdistymistä. Seurakuntien lausuntojen perusteella voidaan olettaa, että vallitsevassa tilanteessa seurakuntauudistuksen tavoitteita olisi vaikea saavuttaa. Lisäksi uusien väestöennusteiden mukaan voidaan olettaa, että Turun seurakunnalla on mahdollisuus täyttää uudistuksen taloudelliset ja toiminnalliset tavoitteet myös omana seurakuntanaan. Koska ehdotettu Helsingin seurakunta poikkeaa aikaisemmasta ehdotuksesta, seurakunnilta tulee pyytää lausunto uudesta ehdotuksesta.

Päätös seurakuntauudistuksesta tehdään viimeistään kirkollishallituksen istunnossa 8.10.2019, kun hiippakunnan piispan ja selvitysmiehen johdolla käydyt sopimusneuvottelut on saatu päätökseen. Sopimusneuvotteluissa käydään keskustelua myös seurakuntien nimistä ja mahdollisista kappeliseurakunnista.

Vuoden 2017 kirkolliskokous teki päätöksen seurakuntarajojen ja -rakenteiden arvioinnista ja tarvittaessa muutoksesta koko kirkon tasolla vuoteen 2020 mennessä. Ensisijaisena tavoitteena on suunnata toiminta, resurssit ja huomio kirkon hengelliseen perustyöhön. Lisäksi uudella seurakuntarakenteella pyritään siihen, että seurakunnat ovat toiminnallisesti ja kulttuurisesti tarkoituksenmukaisia kokonaisuuksia ja taloudellisesti omavaraisia.

Uusien seurakuntien perustaminen, seurakuntien lakkauttaminen ja seurakuntarajojen muuttaminen kuuluvat kirkollishallituksen toimivaltaan. Kirkollishallitus teki 29.11.2018 hiippakuntien piispojen esityksestä ehdotuksen uudeksi seurakuntarakenteeksi ja lähetti sen lausuntokierrokselle seurakuntiin että luostareihin.

Kaikki seurakunnat antoivat lausuntonsa määräaikaan (1.3.2019) mennessä. Hiippakuntien piispat tekivät niiden pohjalta tarkistetun esityksen uudesta seurakuntarakenteesta kirkollishallituksen 9.4. pidettyyn istuntoon.

Hiippakuntien rajat säilyvät muuten entisellään, mutta Tampereen seurakunta liitetään vuoden 2018 kirkolliskokouksen päätöksellä 1.1.2020 alkaen Oulun hiippakuntaan.

Kirkollishallituksen tavoiteaikataulu on koettu seurakunnissa liian kireäksi. Työrauhan ja hyvän lopputuloksen varmistamiseksi kirkollishallitus otti seurakuntarakenteen uudistukseen vuoden aikalisän. Uudet seurakunnat aloittavat toimintansa 1.1.2021. Seurakunnilla on kuitenkin mahdollisuus aloittaa yhdistymisneuvottelut nopeammallakin aikataululla.

Diakonia-aamiaista tarjolla

Perjantaina 29.3. klo 8.00-10.00 seurakuntakodilla (Matti Alangon katu 11 A) on tarjolla maistuvaa aamupuuroa kahvin tai teen ja voileipien kera.

Tervetuloa!

Kanta-Hämeen käräjäoikeuden tuomio kavallusasiassa

Kanta-Hämeen käräjäoikeus tuomitsi 5.3.2019 seurakunnan entiselle työntekijälle törkeästä kavalluksesta ehdotonta vankeutta 2 vuotta 8 kuukautta. Lisäksi seurakunnan entinen työntekijä tuomittiin korvaamaan seurakunnalle täysimääräisesti kavalletut varat sekä perusteettomasti kahdelle aputyöntekijälle maksettuja palkkoja korkolain 4.1 §:n mukaisine viivästyskorkoineen 9.3.2017 lukien sekä seurakunnan oikeudenkäyntikulut.

Tuomio ei ole lainvoimainen. Valitusaika tuomiosta on 30 päivää.

Uutta tietoa oman uskonnon opetuksesta

Uskonnonopetuksella ja -opettajilla on tärkeä rooli kotien uskontokasvatuksen tukemisessa, havaitsi apulaisprofessori Pekka Metso tutkimuksessaan.

Ortodoksisten lasten ja nuorten vanhemmat arvostavat oman uskonnon opetusta. Vanhempien mukaan uskonnonopettajilla on erittäin tärkeä rooli lasten ortodoksisen identiteetin vahvistajina. Monet vanhemmat ovat tietoisia haasteista ja paineista, joita kouluympäristö synnyttää heidän vähemmistöön kuuluvien lastensa elämässä. Nämä asiat selviävät Itä-Suomen yliopiston teologian osastossa apulaisprofessorina työskentelevän Pekka Metson vasta ilmestyneessä tutkimuksessa.

Metso selvitti tutkimuksessaan yhtäältä sitä, miten suomalaiset ortodoksisten lasten vanhemmat kokevat lastensa ortodoksisuuden tulemisen näkyväksi kouluyhteisössä uskonnonopetuksen kautta. Toiseksi hän tarkasteli vanhempien käsityksiä uskonnonopetuksen vaikutuksesta lasten uskonnolliselle identiteetille.

– Uskonnonopetus on Suomessa pakollinen kouluaine. Monista muista maista poiketen ainetta opetetaan meillä eriytetysti eli ryhmät järjestetään oppilaitten oman uskonnon mukaan. Ortodoksisten lasten vanhemmille tämä järjestely näyttää sopivan hyvin, Metso kertoo.

Ortodoksinen kirkko on vuosien ajan tuonut voimakkaasti esiin oman uskonnon opetuksen merkityksen lasten ja nuorten ortodoksiselle identiteetille.

– Jos kirkko on painottanut uskonnonopetuksen arvoa, samoin tekevät vanhemmatkin. Yli puolet tutkimukseeni osallistuneista vanhemmista kertoi arvostavansa uskonnonopetusta varauksetta. Pieni osa tutkimukseen osallistuneista vanhemmista toi esille kielteisiä kokemuksia, lähinnä opetusjärjestelyihin liittyen. Yksittäisissä tapauksissa uskonnonopettajan toiminta ja suhtautuminen lapsiin herätti vanhemmissa ärtymystä, Metso kuvailee.

Uskonnonopetuksen järjestäminen normaalin koulupäivän ulkopuolella, siirtyminen toiselle koululle uskonnonopetusta varten ja tuntien epäsäännöllisyys olivat aineistosta nousevia keskeisiä epäkohtia. Uskonnonopetuksen järjestelyt, kuten erilainen lukujärjestys ja muut poikkeavuudet tekevät näkyväksi ortodoksilasten kuulumisen vähemmistöuskontoon.

– Aineistoni tuo esille ruohonjuuritason kokemuksen siitä, miten kuuluminen vähemmistöön ja uskonnon näkyminen koulussa johdattavat perheitä pohtimaan omaa suhdettaan ortodoksisuuteen. Monet vanhemmat pohtivat lastensa kokemusten kautta uskonnon henkilökohtaista, yksityistä, julkista ja yhteisöllistä luonnetta. Jos tämä johtaa perheen sisäiseen keskusteluun ortodoksisen perinteen merkityksestä, on sillä uskonnollista identiteettiä vahvistava vaikutus, Metso kertoo.

Aiemmissa tutkimuksessa on havaittu, että lapset saattavat kokea vähemmistöön kuulumisen kielteisenä. Yksinäisyyden kokemus ja erilaisuuden synnyttämä ahdistus ovat osa monen uskonnolliseen vähemmistöön kuuluvan lapsen elämää Suomessa.

– Ehkä tietoisuus vähemmistöön kuulumisesta selittää sitä, että monet vanhemmat ovat epävarmoja omassa uskontokasvattajan roolissaan. Monet heistä pitävät uskonnonopetusta tärkeänä sen takia, etteivät itse koe osaavansa toimia lastensa uskonnollisina kasvattajina. Uskonnonopettajilla näyttäisi siis olevan suurempi vastuu oppilaittensa identiteetin tukemisesta, kuin mitä opetussuunnitelmaan on kirjattu. Vanhempien kuvausten perusteella uskonnonopettajiin ollaan pääsääntöisesti erittäin tyytyväisiä, toteaa Metso.

Pekka Metson tutkimus ilmestyi alkuvuodesta 2019 brittiläisessä uskonnonopetuksen tutkimuksen aikakauskirjassa Journal of Religious Educationissa. Tutkimukseen voi tutustua osoitteessa https://link.springer.com/article/10.1007/s40839-019-00075-5

Lähde: ort.fi

Page 2 of 7

Powered by WordPress & Theme by Anders Norén